maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tarvitsen sua

Mä en halua menettää sua,
tajuutsä, et mä tarvitsen sua?
Onks elämän oikeesti pakko mennä näin?
Kaikki menee ihan väärinpäin.
Kaikki paska kaatuu vaan mun niskaan,
mä en pysty uudelleen rakastumaan.
Anna mun olla sun,
olisitsäkin ikuisesti mun?

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Yhtäkkiä

Joskus elämästä tulee onnellista kun sitä ei osaa aavistaa,
ihan yhtäkkiä onni kurkistaa nurkan takaa.
Yhtäkkiä tuntee leijuvansa pilvissä,
ja tajuaa olevansa onnellisempi kuin ikinä.
Sä olet tehnyt musta onnellisen,
teethän sä musta jatkossakin yhtä iloisen?

torstai 26. heinäkuuta 2012

Haluaisin pitää sinusta kiinni

Haluaisin jo kuulla äänesi uudestaan,
kietoa käteni ympärillesi ainoastaan.
Suudella sinua kaiken muun unohtaen,
pitää sinusta kiinni rakastaen.
Vaikka välillämme on matkaa,
se ei voi meidän tunteitamme sammuttaa.
Haluan vain sanoa sinulle vielä:
Rakastan sinua vuoden joka ikinen päivä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Pieniä ihmeitä

Mä oon niin mielettömän onnellinen,
että mä sain tavata sun kaltaisen.
Pieniä ajatuksia, pieniä tekoja,
pieniä ihmeitä, pieniä sanoja.
Sä oot vaan ihmeellisempi kuin yksikään unelma,
en ymmärrä, miten oon ansainnut jotain näin kaunista.
Joka ikinen päivä haluun vaan sulkee sut syliini uudestaan,
tajuutsä, et sä oot saanu mut ihan täydellisesti rakastumaan?

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Suloinen tuoli

En ollut koskaan ajatellut elämäni menevän tätä rataa, että yksi pieni hassu tuoli voisi muuttaa kaiken, että sen tuolin ansiosta olin saanut kauneimmat kaksi vuotta kuin kukaan osasi kuvitella. Ilman sitä tuolia en olisi ollut onnellinen, ehkä ilman sitä tuolia en olisi nyt surullinen.

Kaikki alkoi, kun olin penkomassa mummoni pölyistä ja hämärää ullakkoa ja löysin kauniin, hienosti kirjaillun antiikkituolin. Kysyin mummolta saisinko viedä sen entisöitäväksi ja mummollahan ei tunnetusti ollut mitään sitä vastaan, hän niin mielellään lahjoitti vanhoja tavaroitaan pois, koska ei itse tarvinnut niitä, mutta ei raaskinut heittää niitä roskikseenkaan. Niimpä minä vein tuolin entisöintiliikkeeseen, joka sijaitsi lähellä omaa kotiani. Silloin näin hänet ensimmäisen kerran.. Hänet, joka teki minut onnellisemmaksi kuin kukaan. Hänet, joka sai minut itkemään takiaan enemmän kuin kukaan.
 Hän oli siellä apulaisena. Hän entisöi tuolini ja minä sain sen asunnolleni. Hakiessani tuolia hän pyysi numeroani ja samalla sitä kysyessään hän katsoi minua suloisesti silmäripsiensä lomasta ja tottakai minä annoin sen, ei häntä pystynyt vastustamaan, hänhän oli vietävän suloinen.
Hän soitti minulle seuraavana päivänä ja pyysi kahville lempikahvilaani, joka sattui olemaan myös hänen lempikahvilansa. Juttelimme siellä paljon, niin paljon, että aika meni nopeasti, kuin juokseva gebardi ja huomasimme, että meillä oli todella paljon yhteistä.
Näimme sen jälkeen paljon uudelleen, monia kertoja ja ennenkuin kunnolla tajusinkaan koko asiaa, me seurustelimme. Olimme täydellisen onnellisia yhdessä, meidän oli vaín niin helppoa olla toistemme kanssa.
Vuoden seurustelun jälkeen hän kosi minua romanttisesti meren rannalla ja tottakai minä suostuin. Kuka sellaisesta kosinnasta olisi voinut kieltäytyä? Sitten me aloimme suunnitella häitä. Niistä  piti tulla isot kermakakkuhäät, joissa kaikki juhlavieraat itkevät onnen kyyneleitä.
Kaksi kuukautta ennen häitä rakkaani lähti soutelemaan pikkuisella venellään, hän piti niin paljon kalastamisesta. Sää oli aurinkoinen ja vain pari pilvenhattaraa lipui taivaalla. Mutta ihan yhtäkkiä taivaalle alkoi kasaantua violetinmustia pilviä. Tuli ukkosmyrsky. Odottelin häntä laiturilla hiukan huolestuneena. Hän putosi veneen kyydistä, eikä päässyt enää pintaan.
Minä surin monta kuukautta, kastellen tyynyni joka yö kyynelilläni, jotka vuodatin muistellessani meidän yhteisiä ja kauniita hetkiämme. Mutta niinä aikoina ajattelin kuiten sitä, että hän haluaisi minun jatkavan elämääni. Niin minä teinkin.

Sinun vuoksesi minä jatkoin elämääni, rakkaani, mutta en tullut kenenkään kanssa niin onnelliseksi kuin sinun, kyllä, minulla on hyvä aviomies ja kauniita lapsia, mutta silti, edelleen kaipaan sinua, koska sinä teit minut onnelliseksi. Jos ei olisi ollut sitä tuolia, olisin ehkä onnellisempi, en haikailisi perääsi, koska en tietäisi paremmasta kuin tämä, niin, ehkäpä. Mutta silti, en vaihtaisi vuosiamme mihinkään, sinä olet aina sydämessäni ja minun rakkaani.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

What doesn't kill make you stonger

Vaik on jo viikkoja kulunut siitä,
on mulla vieläkin sua ikävä.
En mä enää samalla tavalla kaipaa,
enkä itkien perääsi haikaile ainoastaan.
Mut silti se tunne on täällä,
se on syvällä sisimmässä.
Kai se on nii, et en voi sitä poistaa,
se ei poistu, se muotoaan muuttaa,
ja musta on tullu vahvempi,
mä vaan siedän sitä kipuu entist paremmi.

Meil oli yhteiset ja kauniit hetkemme,
niit aion aina pitää sydämessäni,
ja vaikka eteenpäin kuljemme
ei minnekään katoa ikäväni.

mun pitäis eteenpäin alkaa kulkemaan
ja opetella sut unohtamaan.
Etten joka päivä itkien sua miettis
ja kaikkea meidän yhdessä kokemaa kelailis.
Vaik tää on kliseine sanonta,
"mikä ei tapa, se vahvistaa."
sen avulla jaksan jatkaa eteenpäi
koska mä tiedän, et se on totta.
Sä teit mun elämäst onnellist
haluun vaan kiittää sua meidän yhtesist hetkist

Meil oli yhteiset ja kauniit hetkemme,
niit aion aina pitää sydämessäni,
ja vaikka eteenpäin kuljemme

ei minnekään katoa ikäväni.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Prinssini

Elämä kulkee outoja teitä,
ja kaikki sanoo: ei se tunne meitä.
Joskus tuntuu, et se silti tuntee,
ei muuten ois voinu tapahtuu tällee.
Sain sen, mitä sillon tarvitsin,
se tuli mun luokse yllättäin.
Ihanku oisin ollu kauneinta maan päällä,
niin ihanasti hän katsoi mua siellä.

Annoit mulle sen, mitä tarvisin,
olit mun hetken, olit mun silloin.
Olin sun enkelisi,
sä olit mun prinssini.
Sä olit mun sen pienen hetken,
olit se, jota tarvitsen.

Onneksi me tavattiin,
sun ansiostas aloin uskoo unelmiin.
Vaikka enää me ei kohdata,
oon iloinen, et sain sut tavata.
Sä sait mut pilviin,
sait mut uskoon ihmeisiin.
Mä tuun muistamaan sut,
muistamaan sen, kuinka pelastit mut.

Annoit mulle sen, mitä tarvisin,
olit mun hetken, olit mun silloin.
Olin sun enkelisi,
sä olit mun prinssini.
Sä olit mun sen pienen hetken,
olit se, jota tarvitsen.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Rakkaus

Joskus rakkaus kulkee omia teitään,
ei se kerro meille mieltymyksiään.
Se tekee miten huvittaa,
se ottaa kiinni ja irrottaa.
Se kuiskailee kauniita sanoja,
se kertoo kauniita tarinoita.
Se repii rikki vanhat haavat,
se löytää helpoiten haavoittuvat.
Rakkaus on se, joka parantaa,
rakkaus on se, joka hoitaa.
Rakkaus on se, joka antaa,
rakkaus on se, joka ottaa.
Rakkauden vuoksi tekisin mitä vaan.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Unelma

Unelmat ovat niin kauniita,
ne ovat aina lähellä ja kaukana.
Niitä kohti jokainen meistä kulkee,
niitä jokainen miettii, kun silmänsä sulkee.
Toinen saa ne heti toteuttaa,
joku joutuu kauan odottaa.
Ilman unelmia elämä olisi tyhjä,
ilman unelmia elämältä puuttuis päämäärä.

Unohdanko koskaan?

Vaikka kaikki menikin näin,
sä oot yhä mun mielessäin.
Lopulta me oltais kuitenkin tässä,
kumpikin yksin itkemässä.
En tiedä onko oikein ikävöidä,
missään ei tunnu olevan järkeä.
Toivon vaan, et oot onnellinen,
ja et mä pystyisin unohtaan kivun kaiken.

Esittely?

Moi vaan (=
päätin sitten hetken mielijohteesta tehdä tällaisen blogin, jossa aion julkaista itse kirjoittamiani tekstejä. Runoja ja novelleja pääasiassa.

Kun kerran kaikissa blogeissa on yleensä aloistustekstissä pieni esittely blogin kirjoittajasta, niin päätin seurata sitä tuttua ja samaa vanhaa kaavaa ja tehdä sellaisen itsekin :D

Olen siis 17-vuotias naisen alku, jolle kirjoittaminen on tapa päästä irti arjesta. Sen avulla voin purkaa tunteita, sekä vain kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Yleensä kirjoitan runoja ja lyhyempiä tarinoita. Olen myös kirjoittamassa yhtä pidempää tarinaa, mutta en taida uskaltaa julkaista sitä missään :D ehkä joskus, ehkä en ;)

Jos kerran tänne asti eksyt ja lueskelet kirjoituksiani, niin olisin todella iloinen, jos viitsisit kommentoida niitä ja kertoa, mikä niissä oli hyvää ja mikä huonoa :)

Toivottavasti söherryksistäni on edes jotain iloa jollekulle :P