Vuosi sitten

Minä suljin silmäni sinun sylissäsi,
minä näin itseni sinun silmissäsi,
ja meidät yhdessä minun unelmissani.

Kosketan päiväkirjani sivuja ja luen sanoja,
joita rakastunut minä on kirjoittanut paperille.
Muistelen sanoja, katseita ja lauseita,
jotka ajoivat meidät siihen,
ja jotka antoivat meille sen kaiken.

Tänään, kun sormeni sivelee sinun paitaasi,
ja kun katson meidän kuvaamme,
minä tiedän, että näin piti käydä.
Enkä ole siitä enää pahoillani.

Kiitos

Tämä on erilaista.
Kukaan ei osaa sanoa,
onko se hyvää.
En osaa minäkään.

Olkoon tämä mitä tahansa,
tämä muistuttaa minua entisestä,
muistuttaa minua onnesta,
ja pimeydestä, josta minut pelastettiin.

Vaikka olen yksin,
olen onnellisempi nyt.
Kuin vuosi sitten.
Kiitos jokaisesta sanasta.
Kiitos jokaisesta minuutista.
Kiitos siitä, että sain tuntea sinut.
Kiitos.

Lupaan lujaa

Nostan käden ylös ja heilutan.
Hei, minä täällä! Näetkö sinä?
Sinä kävelet ohi käsi kädessä,
katsot eteenpäin nauraen.

Väitän unohtaneeni ja hypänneeni aidan yli,
itseäni en huijaa ja myönnän, että seison aidan päällä.
Lupaan itselleni hypätä, kun siitä on vuosi.
Luen merkinnät, postaukset, runot, nuuhkin.
Teen kaiken, muistan joka ikisen sanan,
ja joka ikisen laulun annan kuulua.
Sen jälkeen hyppään alas.
Ja lupaan, että juoksen.
Lujaa.
Ja hymyilen.

Vapaa

"Nooniin, istu siihen ratin taakse."
Auto starttaa, auto lipuu tielle. Sanat lentävät ilmaan, haihtuvat nopeasti, mutta piirtyvät muistiini, ennenkuin ne ovat jo tallautuneet uusien heittojen alle. Hymy karehtii koko ajan huulilla. Tähdet silmäkulmista eivät häviä minnekään. Nauru kaikuu, musiikki täyttää auton. Päivän kipeys on unohdettu, koska nyt kaikki on hyvin. Minä saan olla minä.
"Nyt ei enää päästä karkuun."
Jos tilanne olisi toinen, silmänisku olisi jo tavoittanut katseen. Käsi olisi liukunut toiselle puolelle, niinkuin hetki aikaisemmin. Sormet olisivat hipaisseet poskea ja huulten kosteus olisi löytänyt parinsa. Kämmenet olisivat löytäneet paikkansa vartalon kaarilta, sieltä, minne ne kuuluivat.
Mutta koska nyt on nyt ja tämä on näin, me puhumme, ja katselemme vesipisaroita tuulilasissa. Minä kerron asioita, joista en puhu kenellekään, koska tunnen olevani turvassa. Tiedän, että täällä minua ei satuteta, nämä huulet eivät lyö ilmoille yhtään pistävää sanaa, joka vetäisi minut syvemmälle veteen. Siksi pystyn puhumaan asioista, jotka sattuvat, mutta joista pystyn puhumaan. Ainakin tässä.
Auto kaartaa pois, ja uudet näkymättömän silmäniskut siivittävät matkaa. Mieleni tekisi jatkaa tätä ikuisesti. Puhua sanoja, kertoa tarinoita, nauraa lauseille ja luoda nopeita silmäyksiä kasvoihin, jotka ovat lähellä, mutta silti niin kaukana.
Naururypyt kertyvät silmäkulmiin hymyjen myötä. Nauru on ihanaa kuunneltavaa, ja minä hengitän vapaasti. Ehkä hiukan vaativaa, mutta vähät siitä. Tunnin ajan sinä olet minun. Tunnin ajan minä olen vapaa. Tunnin ajan minulla on mahdollisuus.

Rakkaus

Katson toisilleen hymyileviä kasvoja,
käsiä, jotka tarttuvat pariinsa.
Hymyjä, jotka ovat tarkoitettuja vain heille,
toisilleen.

Katselen sivusta hymyillen,
kyyneleen vierähtäessä poskelle.
Mietin, kuinka kaunista se on,
ja kuinka tavoittamattomissa,
se minulle on.

Lupaan

Tänään minä päästän irti.
Minä lupaan.
Minä aion nauraa,
aion laulaa,
aion hymyillä.
Tahdon elää.
Enkä voi elää,
jos en anna sinun mennä.
Mene,
minä kyllä pärjään.
Olen ennenkin joutunut,
opettelemaan hengittämään uudestaan.

Unohdus

Jos unohtaa, unohtaa sekä hyvät, että huonot asiat
Sen takia minä muistelen sinua
Muistelen kaikkia minuutteja, katseita ja kosketuksia
Ja vaikka niiden muisteleminen sattuu,
minä teen sen silti
Koska pelkään, että jos yritän unohtaa kivun,
unohdan sinutkin.

Happea

Silloin, kun kätesi lepäsi ylläni ja tunsin olevani turvassa,
en olisi osannut ajatella, että tarvitsen sinua.
Tarvitsen sinun kättäsi ympärilleni,
pitämään pahat unet poissa.
Tarvitsen sinun suudelmiasi,
pitämään minut elossa.
Tarvitsen sinun sanojasi,
pitämään ilmaa keuhkoissani.

Minä luulin, että en tarvitse,
ja sen takia haukon henkeä,
enkä tiedä kauanko pärjään,
ilman happea, ilman sinua.

Mitä sä pelkäät?

Punainen auto kaartaa pihaan,
sinä juokset ulos hänen luokseen.
Tunnet, että välillänne on yhteys,
yhteys, joka liimaa teidät toisiinne.

Auto pysähtyy näköalapaikalle,
ovesi avataan ja astut ulos.
Suojelevat kädet kaartuvat ympärillesi,
sinä nostat katseesi hänen silmiinsä.
Sydämesi takoo rinnassasi,
koska se odottaa suudelmaa,
jota sinä tahdot,
mutta sitäkin enemmän pelkäät.

Musiikki

Kun raskaat sävelet rämähtävät korviisi,
sinä et voi muuta kuin rakastaa.
Rakastaa kitaran lyöntejä,
nauttia tärisevästä lattiasta,
antaa rumpusoolojen tuudittaa sinut,
siihen tunteeseen,
että musiikki on nyt.
Se on tässä. Se on nyt. Se pysyy.