torstai 27. marraskuuta 2014

Ettäs tiedät

Sammutan radion
kahvikuppi kolahtaa
mahonkista pöytää vasten
Teräksenharmaat silmät
eivät ole ikinä sammuneet,
koskaan palaneet.
Vaikka en tahtoisi vihata,
en osaa hillitä sitä
kuplivaa purppuraa sisälläni.
Katson sinua silmiin,
lukitsen katseeni
"Kai sä näet mun sydän on tunnoton."

Ps. Kaikki kunnia tästä ja edellisestä NMB:lle

Ei kai se haavaa tee

Silmäsi väsyneet niin
anovat minua auttamaan
Hellästi yritän sua koskettaa
alabasteri ihoasi hellästi silittää
Kavahtaen kauemmaksi tahdot
Valkeat huulesi puret yhteen
ja kyynel silmäkulmastasi putoaa
Hetken epäröit ja astut
hiukan lähemmäksi
Sinä päästät pienen äänen
hiljaa kuiskaten
"Ei kai se haavaa tee?"

Uudeksi

Sinä olit kuin kuva
jokainen tulkitsi sinua omalla tavallaan
mutta ei ikinä nähnyt
kuvia kuvan sisällä
Sinä et ollut se kokonaisuus
olit pieni punainen piste meressä
virheviiva mallin hiuksissa
katkennut ripsi rakastavaisen poskella
ja vielä joskus
joku kokoaa palaset
Uudeksi kuvaksi

En enää avaa

Sinusta en tahdo edes puhua
koska takiasi kaikki oli hiuskarvan varassa
Minä pidin sinusta
ja tahdoin olla sinun
Tahdoin tulla ja mennä
kotisi ovista sisään
Kyllä minä pidin sinusta
en ole ikinä väittänyt muuta
Mutta minä valitsin onnellisuuden
ja siksi en enää avaa
sinun kotisi ovea

Minä muistan sinun nimesi

Sinulla oli sormus
kuten minullakin
Hetken kuvittelimme
ette ne olivat yhteiset
Suutelimme salaa
ja tahdoimme olla toisillemme
turvasatama maailmassa
Minä muistan sinun nimesi
muistan miten se lausuttiin
En kuitenkaan koskaan oppinut
sitä kirjoittamaan

Ettei minun enää tarvitsisi

Minä uskoin meihin
kliseisiin unelmiinkin
Tahdoin olla sinun
sinä tahdoit olla minun
Hetken olimme me
mutta emme koskaan he.
Muistan viimeiset hyvästimme.
Jos olisin tiennyt
ettemme koskaan enää tapaisi,
olisin puristanut hiukan lujemmin
suudellut hetken pidempään
itkenyt yhden kyyneleen lisää
Ettei minun enää tarvitsisi

Hyvästi kissapeto

Minä luulin rakastuneeni
kun suudelmasi hukuttivat minut
Sinä tahdoit syliini
ja minä tahdoin sinut
Vedit minut melkein elämääsi
otit minut melkein omaksesi
annoit itsesi melkein rakastua
kun minä tein kaiken tosissani
Viimeisen kerran elät elämässäni
kun suljen kuvasi kirjeeseen
ja annan sen sinulle takaisin
Hyvästi, kissapetoni.

Sinun muistosi eivät ole omiani

Sinut jo unohtaa tahtoisin
älä tule uniini minua tapaamaan
älä muistuta, että hengität
saman pallon ilmaa kuin minä
Anna jo olla
jää pois elämästäni
Sinun muistosi
eivät ole omiani
en ole ollut sinun
Mene siis pois
sinne hämärään
mistä tänne saavuitkin

-------------------------------------

Kumpa kaunis unohduksen virta
pyyhkäisisi ylitseni
Älä tule uniini
yrittäen puhua kanssani
niitä tärkeitä keskusteluja

Älä muistuta,
että elämme samojen tähtien alla
ja saatamme hengittää samoja molekyylejä
Sinun muistosi,
eivät ole omiani.

Minä
en ole ollut
Sinun

Anna. Jo. Olla.
Jää pois elämästäni
Mene pois
Lethe olkoon asuinpaikkasi
sen vedet virratkoon ylitsesi
Hämärä on kotisi
Sieltähän sinä saavuitkin.