Sammutan radion
kahvikuppi kolahtaa
mahonkista pöytää vasten
Teräksenharmaat silmät
eivät ole ikinä sammuneet,
koskaan palaneet.
Vaikka en tahtoisi vihata,
en osaa hillitä sitä
kuplivaa purppuraa sisälläni.
Katson sinua silmiin,
lukitsen katseeni
"Kai sä näet mun sydän on tunnoton."
Ps. Kaikki kunnia tästä ja edellisestä NMB:lle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti