torstai 15. tammikuuta 2015

Eikö olisi jo sinun aikasi kirjoittaa minulle?

(aluksi täytyy ilmoittaa, että kaikki epäsoveliaat sanat ovat merkitty tähtimerkein ja jokainen saakoon itse tulkita, mitä hän on kertonut.)

Hmm

En mä usko mihinkään, ***
Niin miksi mä oisin uskonut johonkin sellaseen, ku rakkaus?
Hyi ***
Kai mä vähän aikaa kuvittelin, et sellanen vois olla totta
Mut ei, emmä usko.
Musta on näköjään tullu tosi syvällinen *nauraa räkäsesti päälle*
Kyl mä muistan, ku me oltiin frendejä
Sille oli kiva puhua, sain jotain tekemistä
ja kyllähän se ny oli, ***, kuuma pakkaus!
Vaikkei sitä kaikki, mukaanlukien se ite tiennykkää aina
mut Seksikäs isolla S:llä se oli *rypistää otsaansa*
Ei mulla vaan oo mitään sanottavaa.
Mä en usko rakkauteen. Mä uskon seksiin.
Se seksi oli *** hyvää.
Mut ehkä mä karkasin siks, että se pirulainen sai mut uskomaan, et vois olla rakkautta. ***. *hörähtää*
Hei *** nyt oikeesti, en todellakaan jaksa selittää tällästä sontaa.
Mennään poijjaat kahville.

Voi

Ne söpöt sadut,
joita pienenä luettiin
Niiden prinsessoiksi tahdottiin
ja vahvoista ritareista,
vain haaveiltiin

Paha sai aina palkkansa
eikä koskaan joutunut pulaan
jos osasi kuunnella sydäntään

Voi, kuinka erilaista on realismi.



Punaiset huulet ja vihreät silmät
niin viattoman kauniisti
hän laskeutui syliisi
Sinä, niin onnellinen
sydämesi löi tiheämmin
eikä mikään voinut viedä
häntä pois luotasi
Hän oli Sinun prinsessasi

Mutta koska tämä ei ole satua,
löysit prinsessasi toisesta sydämestä
tanssimassa kuten sinun kanssasi
Sinun prinsessasi löysi onnen

Sinä jäit yksin.

Voi, kuinka erilaisia olivatkaan sadut.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Minun pieni ihmeeni

Tuliset lieskat
polttavat minut olemattomaksi
Suurella voimalla
olisin tahtonut sinut voittaa
voittaa omakseni

Olisin valjastanut sinut
kuten edellisaikoijen hevoset
Laittanut suitset suuhusi
ja vaahtoa sieraimiisi

Uskoin todella olevani tarpeeksi
ettet sinä tahtoisi olla
oma itsesi

Miksi minä tahdoin sinusta pois
sen, joka piti sinut hengissä
Elämäsi viimeisillä henkäyksillä
sinä sytytit tulen,
jonka jo kauan sitten luulin

Jo sammuneen

Nemesis

Sinä niin suloisesti tanssit
viettelit mukaasi
hiljaa huokaillen salaisuuksiasi
sinä sytytit palamaan
sen jo aikoja sitten kuolleen
Uskottelit kauniilla sanoilla
että Nemesis on olemassa

Kun pieni tähti syttyy
illan alkuhämärissä taivaalle
toivoin, että olisit puhunut tähdestä

Sinun arvoitukselliset kertomuksesi
eivät jätä minua öisin rauhaan
vuosienkin jälkeen palaan niihin
sinun sanasi polttivat kuin tähti

Sinä et uskaltanut kertoa
että sinä olit se
kauan sitten kadonnut

Koston Jumala

Hiljaa öisin kuiskaan nimeäsi
ja toivon sinun kuulevan minut

Oi, Nemesis.