torstai 28. toukokuuta 2015

Sekunnin

Entä jos en olisi
vain lähtenyt paikalta
ilkikurisesti hymyillen
olisin seisonut paikallani
vielä sekunnin pidempään
katseemme olisivat kietoutuneet
ja numerot olisivat nyt toisin

Vielä sekunnin pidempään
ja koko maailma
ei näyttäisi tältä
kuin se nyt näyttää
pienen pieni ajatus
sydämeni pohjassa kuiskii

 Entä jos

tiistai 26. toukokuuta 2015

Satuttaa

Romanttiset ajatukset eivät oikeastaan koskaan olleet vallanneet mieltäni. En kaivannut sitä, en kokenut sitä tavoittelemisen arvoiseksi, eikä siinä ollut mitään, jonka puolesta olisin ollut valmis uhrautumaan.
   Kyllä minulla vientiä oli. Ja nautin siitä, kukapa ei olisi nauttinut kauniista ja viehättävistä naisista, jotka olisivat antaneet pikkusormensa siitä, että olisin ottanut heidät mukaani
   Mutta en minä rakastanut. Minä kunnioitin, arvostin ja palvoin, mutta en rakastanut. Enkä jäänyt aamuyötä pidemmälle.
   Voisimpa palata siihen, koska tänään istun yksin sängylläni, kirjoittamassa kirjettäni, joka ei ehkä koskaan saavuta määränpäätään.
   Jos ei ole milloinkaan saanut rakkautta, sitä ei osaa kaivata. En tiedä kumpi on kamalampaa. Se, ettei koskaan tiedä rakkaudesta, vai se, että tietää sitä olevan olemassa siellä jossain, mutta ei täällä.
   En ole ennen antautunut anelemaan, mutta tänään pyydän. Ole kiltti. Tule luokseni.

Rakkaus satuttaa kun sen saa ja kun sitä ei saa.

Niin paljon

Vaaran vastustaminen on turhaa
tiesit ensi hetkistä alkaen,
että intohimo veisi voiton

Vaikka sinä tanssit
veitsen terällä
ja veripisarat tahrivat pintaa

Sinä et uskalla lopettaa
tahdot uskotella itsellesi

Että liekkeihin leimahtaminen
ei satuta niin paljon

En voi kiittää sinua siitä

En edes pysty kirjoittamaan nimeäsi
niin paljon se sattuu

Kynäni leijuu paperin yllä
mutta en kykene piirtämään
edes nimesi ensimmäistä
sieluani polttavaa kirjainta

En pysty. En tahdo.

Satutit liikaa
ja vaikka hymyilin
en voi kiittää sinua siitä

Enempää

Suudelma, joka vie sielusi mukanaan
korjaa entiset haavasi
ja repii uusia tilalle
eihän ehjä ihminen
voi oppia rakastamaan

Tahdot salata kipusi
mutta sielusi huutaa
Rakkaudennälkäsi
vie sinut epätoivoisuuteen

Ei hän sinua pelasta
mutta hän lupaa
pitää vanhat arpesi hiljaa
ethkä sinä tarvitse mitään enempää

Pumpulissa

Pieni kuiskaus ainoastaan
ja sinä lähdit tanssimaan
askeleesi luisuvat
pitkin veitsen terää
etkä sinä aio luovuttaa

Vaikka tuli tappaa
sinä et pelkää
Tahdot tuntea lämmön
Sisimpäsi janoaa
sielusi on tulessa

Vaikka sinuun sattuu
sinä liikut kovempaa
tahdot mielummin palaa
kuin elää pumpulissa

Jos

Siniset suudelmat. Vaikka unohtaisinkin kaiken muun, ne aion polttomerkein tallettaa itselleni.
   Niin pieni, kuiskaustakin pienempi ääni, käänsi maapalloni pyörimään napojen suuntaisesti. Eikä mikään, minkä olin uskonut todeksi, pitänyt paikkaansa.
   Muistoissani palaan eilisiin. Niihin intohimoisiin elämiin, joiden halki kuljin uskoen, että minä omistan tämän kaiken.
   Jos en olisi elänyt valheessa vuosikymmeniä, voisin olla ihan eri ihminen. Usko minua.
   Riipivät rakkauslaulut eivät avanneet sinua. Kuin tyhjää olisi ollut sinulle, koko minun maailmani sisältö.
   Sinua koskettivat ne asiat, joille minä kohautin olkiani. Tuulenvire kasvoillasi, auringonsäde pilviverhon takaa. Hiljainen sointi maailman.
   Avattuasi maapalloni suuruuden, haukoin henkeäni ja kyyneleeni virtasivat jälleen. Jos et välittänyt riekaleista lauluissa, miksi revit minut yhtä pieneksi kuin vihaamani epäonniset?
   Jos rakkauteni olisi ollut tarpeeksi. Jos olisin tarjonnut tarpeeksi. Jos olisin ollut onnellinen. Jos olisin ollut sinun.
   Sinun.

Pyydän

Otteeni irtoaa. Kerta toisensa jälkeen. Kun luulen tuntevani hänet, hänen salaisuutensa rakentavat muurin välillemme. Sen sumuisen seinän läpi on vaikea nähdä syitä, miksi hän on kuin kuu.
   Jos piilottaa itsestään aina puolet, ei voi olla varma siitä, onko tuntemani ihminen täydellisesti hän, joksi häntä luulen.
   Suuret vihreät silmät jotka katsovat minua vietellen mukaansa. Fuksialla väritetyt huulet kuiskailevat sanoja, enkä voi irrottaa, vaikka tahtoisin.
   Vaikka tahtoisinkin pitää kaikki langat käsissäni, sinä suloisesti vedät yksitellen ne pois käsistäni.
Antaudun johdatettavaksi hämärään tulevaisuuteen, ja opettelen elämään tietämättä, mitä  huominen tuo tullessaan.
   Ole minun tieni. Ole minun.
   Pyydän.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Mikä minä olisin ollut?

Olisinko tyytynyt osaani,
kuten suurin osa silloin?
Olisinko hiljaa tehnyt sen,
mitä minulta tahdottiin?

En usko.

Jos isäni olisi ollut silloin samanlainen
hän olisi sanonut "saat olla mitä tahansa"
"älä pelkää"
"ole oma itsesi"

Olisin juossut kilpaa toisten ohitse
en olisi kiinnittänyt huomiota
niihin paheksuviin katseisiin
joita toiset kaltaiseni ja ylempiarvoiset
olisivat minulle suoneet

Olisin rakastanut
ja vannonut, etten tarvitse samaa
olisin ehkä rakastunut
mutta vaatinut aina omaa etuani
olisin kunnioittanut
mutta en kuten muut

Jos olisin elänyt silloin
olisin ollut ehkä halveksittu
mutta olisin ollut onnellinen
olisin ollut vapaa

Olisin ollut 1800-luvun nainen

tiistai 19. toukokuuta 2015

Öisin

Rakkautesi ei riittänyt
pitämään sitä kaikkea kasassa
sinun pieni elämäsi
tuntuu nyt niin tyhjältä

Sinä todella rakastit heitä
ja toivoit, että hän olisi sinun
sinun omaa vertasi
sinun rakkaasi

Et koskaan saanut vastausta
koska tiesit, ettei se muuttaisi mitään
et onnistuisi siltikään

Viimeinen toiveesi
menetetylle ystävällesi
eivätkä he enää muista sinua
annat itsesi lipua unohduksiin

Öisin vuosienkin jälkeen
pahoina hetkinäsi,
he ovat edelleen ne,
joiden seurassa kuvittelet itsesi onnelliseksi
ja vaikka kyyneleet putoilevatkin
kasvoiltasi vierien käsillesi

Sinä tiedät tehneesi oikean ratkaisun

Ilman sinun maailmaasi

Rikki revityt elämät
haavoja sielussa
sinä jokaisissa ajatuksissa

Vaikka tiesit sen
kauan ennen heitä
tahdoit vain olla onnellinen
tahdoit heidän olevan

Kun he joutuivat maailmaasi
sinun sydämesi särkyi
Ei heidän kuulunut
elää tällaisessa maailmassa

Viimeisillä voimillasi
tahdot heidän vain unohtavan

He ansaitsevat onnellisen elämän
ilman sinun maailmaasi
he eivät enää muista sinua

Ja ainut sydän, joka vuotaa verta
ainut sielu, joka on rikki revitty
ainut elämä, joka toivoo jokaisen
riipivän hengenvedon olevan viimeinen

On sinun