torstai 10. syyskuuta 2015

Älä huoli, mä pidän sua kuin kukkaa kämmenellä. Ellet oo se kukka, jonka juuri lehmälle syötin.

Sain päähänpiston, että tulen luoksesi. Sinä halusit minun tulevan, joten nappasin takin selkääni ja aloin juosta, juosta kohti sinua. Kun saavuin talosi pihaan, en tiennyt, mikä niistä oli sinun, joten harhailin hetken, ennen kuin löysin ovesi.
Hassua sinänsä, minua ei jännittänyt yhtään, kun astuin sisään. Kaikki tuntui niin luonnolliselta, ihan kuin minun kuuluisikin astua kotiisi.
Me rojahdimme sohvasängylle katsomaan salkkareita, nauroimme Sepolle. Sinä keitit kahvia ja me touhasimme koirasi kanssa. Olit todella suloinen, kun leikit koirasi kanssa piilosta. Leikit sen leluilla ja pyysit siltä pusuja. minä katselin sinua ja koiraasi lumoutuneena. Näin, miten paljon pidit koirastasi ja miten hellästi sinä katsoit sitä.
Lopulta me päädyimme makaamaan sohvasängylle. Juttelimme niitä näitä. Kunnes keksin, että voisin yrittää tiputtaa sinut alas. Valitettavasti en oikein onnistunut ja pudottamisyritykseni tyssäsivät siihen, että sinä aloit kutittaa minua. Kerran yritin lopettaa kutittamisesi sillä, että menin kätesi päälle, mutta sitä et ollut siitä moksiskaan. Sinä kieräytit sillä kädellä minut kainaloosi. Kun yritin puskea sinua alas päälläni, sinä kutitit minua leuan alta ja korvan takaa. Lopulta minä luovutin ja me olimme tuojituskilpailua. Hävisin joka kerta, koska pokkani petti aina, kun iskit silmää tai kohotit kulmiasi.
Huvittavaa oli se, kun pyysit koiraasi antamaan sinulle pusun ja minä sanoin, etten anna. Hetken aikaa katsoit minua silmiin ja sanoit: "Antaisit kuitenkin."
Minä hymyilin ja käänsin katseeni sinun vartaloosi. Sinä venyttelit, jonka seurauksena paitasi nousi niin paljon, että saatoin nähdä paljasta vatsaasi. Katselin lumoutuneena sitä, että jos sinulla ei olisi lihaksia, olisit todella laiha. Siirsin katsettani ylöspäin sinun käsillesi ja rinnallesi. Kätesi olivat jäntevät ja lihakset pingottuivat selvästi esiin.
Lopulta minun täytyi lähteä ja sinä tulit saattamaan minua ovelle. Sanoimme heihei ja suljit oven. Sinä avasit sen pian ja sanoit, että korvaläppäni unohtuivat. Tulin hakemaan ne, hipaisin kättäsi, katsoin silmiisi ja käännyin kotiin päin. Tunsin katseesi selässäni vielä kääntyessäni isommalle tielle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti