Kirjoitan sinusta usein
useammin kuin kuuluisi
kirjoittaa rakastetustaan,
jota ei koskaan saanut omakseen
ja jonka kanssa romanssi
ei milloinkaan kestänyt
sielujen syvyyksiin asti
Et sinä minua rakastanut
enkä minä sinua tarvinnut
mutta silti
annoin itsestäni palasia
joita luulin sinun
pitelevän hellästi käsissäsi
ja koska tiesin tiemme erkanevan
luulin, että et edes silloinkaan
rikkoisi minua
vaan jättäisit minut hellästi
laskien pehmeälle pohjalle
ja silittäisit poskeani
ja pyytäisit anteeksi
ja lähtisit
Eihän kukaan niin lähde
se oli harhakuvitelmaa
ruman intohimon pyörteessä
Luen tarinoita meistä
ja itken
Kyyneleeni vuotavat tyhjiin
kun muistan sinut
tiedätkö, kuinka paljon satuttaa
nähdä sinut vuosien jälkeen
ja muistaa,
Ettet ole antanut palasiani takaisin
oot ihana
VastaaPoista♥♥
Poista