Sinä päätit sukeltaa
hypältä kallion jyrkänteeltä
nauroit ja olit onnellinen
Uskoit hänen rakkauteensa
ja siihen järkkymättömään onneen
jota sinulle tarjottiin
kultaiselta lautaselta
Nyt sydämesi lävitse kulkevat viillot
ne pienet veitset,
joita veresi mukanaan kuljettaa
Ne rikkovat sinut hajalle
pieniksi palasiksi lattialle
Sinä katsot häntä silmiin
ja toinen vie häntä mukanaan
Etkä sinä enää usko satuihin
Sinä uskot enää vain pakanoihin
heidän rukouksiinsa
ja veren tuomaan tuskaan
Ja vannot ettet enää ikinä
aio vuodattaa kyyneleitä
Vannot ettet koskaan
lupaa enää rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti