Tottui

Minulle luvattiin, että aika parantaa
tulee päivä, jolloin ne ajat
kun tahdoin hautautua sänkyyni
enkä koskaan nousta ylös
olisivat unohdettu

Eikä minuun enää sattuisi
muistaa niitä sanoja
niitä tunteita
niitä katseita
sitä kipua

Minulle valhdeltiin
väitettiin sen muuttuvan helpommaksi
että jonain päivänä
en muistaisi tarkasti
vaan aika kultaisi muistot
kuin elokuvissa

Eihän se niin mene
jos on joskus kokenut tuskaa
ei se muutu milloinkaan pienemmäksi
hullujahan ne ovat, jotka niin väittävät

Niiden kanssa oppii elämään
eikä sitä muista joka päivä
eikä se tee niin kipeää
ottaa muistoja esiin

Mutta eivät ne haavat parantuneet
niiden kanssa vain oppi elämään
niihin tottui

Tuli päivä, jolloin kipu oli niin normaalia,
ettei jokainen hengenveto enää sattunutkaan
pystyin taas juoksemaan
ilman että minun olisi täytynyt
pysähtyä haukkomaan henkeä,
koska minuun sattui liikaa

Aika ei parantanut, eikä paranna
minä opin elämään sen kanssa
enkä minä enää
itke itseäni uneen

Hyvästi hyvä ystävä, ethän muista pahalla mua? Happy end on pala Hollywoodia, ei meidän yksinäisten osa. Anteeksi, ote irtosi, ei kädestä vaan sydämestä. Ja minä luovutin, koska pelkäsin nähdä sinun kyyneleitä. Minun tekemiä.

Minä luovutan
koska pelkään
annan sinua lipua unholaan
annan menneisyyden riistää sinut
pois minun luotani
ja vaikken koskaan tätä tahtonutkaan
minä olen silti oikeassa

Yritin katsoa sinua
ja sinä minua
mutta me käänsimme katseemme
ennen kuin toinen huomasi
jotta toinen ei tietäisi,
että yhä edelleen muistamme
ja vaikka olemme päästäneet irti
me silti muistamme
ja toisessa ulottuvuudessa
todellisuus on toisin

Ethän muista pahalla mua
kun en enää vastaa
en lähetä kuvaa
ja olen saattanut painaa nappia
jonka nimi on block

Vaikka muistaisin,
vaikka tietäisin,
valitsisin silti näin

Koska vain hän saa kyyneleeni kuivumaan
vain hän saa sisimpäni rauhoittumaan
hiljaiseen tyyneyteen
vain hän osaa silittää päätäni
ja kuiskata korvaani sanoja,
joilla on merkitystä

Vaikka olisin saanut kaiken,
mitä sinä voit antaa
se ei olisi ollut tarpeeksi

Ja vaikka syvällä syvällä
niin syvällä, etten edes tiedä sitä
minä tunnen silti näin
ja selkäpiitäni väristää
kun katson sinua
sanon sinulle sanan
ja tiedän silti
Että minä tein oikein

Ja minä luovutin
Koska pelkäsin
Nähdä sinun kyyneleitä
Minun tekemiä

Menneisyydellämme

Katselen kuvaasi ruudulta
käyttäjätiliä, joka ei kuulu minun maailmaani
näytät vanhemmalta, tietysti.
Monia samoja asioita näkyy edelleen,
mutta yksi asia kiinnittää huomioni
Sinä hymyilet, eikä silmissäsi ole tuskaa
sitä tuskaa, joka oli aina läsnä silloin
kun luulin meidän olevan me

Näytät onnelliselta
ja tiedän, ettei minun olisi pitänyt
kirjoittaa nimeäsi hakukenttään

Koska nyt meitin vain sitä,
että jos vielä kerran saisin kävellä sinua vastaan
saisin kävellä eteesi,
enkä päästää sinua ohitseni
katsoa sinua suoraan silmiin,
antaa vihan leimahtaa

Katsoa silmiesi liikkeitä,
kun olemme vastakkain
ja lopulta tehdä se,
joka olisi pitänyt tehdä kauan sitten;
lyödä sinua niin lujasti kasvoihin,
että tuntisit edes pienen häivähdyksen siitä,
kuinka suuren aukon sinä revit minuun
jättäessäsi minut yksin miettimään
miksi en kelvannutkaan

Voisinko jo antaa muistojeni olla
ja voisitko sinä viimein
Olla satuttamatta minua niin paljon
pelkällä menneisyydellämme