Menneisyydellämme

Katselen kuvaasi ruudulta
käyttäjätiliä, joka ei kuulu minun maailmaani
näytät vanhemmalta, tietysti.
Monia samoja asioita näkyy edelleen,
mutta yksi asia kiinnittää huomioni
Sinä hymyilet, eikä silmissäsi ole tuskaa
sitä tuskaa, joka oli aina läsnä silloin
kun luulin meidän olevan me

Näytät onnelliselta
ja tiedän, ettei minun olisi pitänyt
kirjoittaa nimeäsi hakukenttään

Koska nyt meitin vain sitä,
että jos vielä kerran saisin kävellä sinua vastaan
saisin kävellä eteesi,
enkä päästää sinua ohitseni
katsoa sinua suoraan silmiin,
antaa vihan leimahtaa

Katsoa silmiesi liikkeitä,
kun olemme vastakkain
ja lopulta tehdä se,
joka olisi pitänyt tehdä kauan sitten;
lyödä sinua niin lujasti kasvoihin,
että tuntisit edes pienen häivähdyksen siitä,
kuinka suuren aukon sinä revit minuun
jättäessäsi minut yksin miettimään
miksi en kelvannutkaan

Voisinko jo antaa muistojeni olla
ja voisitko sinä viimein
Olla satuttamatta minua niin paljon
pelkällä menneisyydellämme