Leikki

Sä et oo se viimeinen, sun pitäis se jo tietää.
Sun ois pitäny tajuta se aikapäiviä sitten. Hölmö nainen. En mä jämähdä paikalleni, kun maailma on auki mun edessä.
Eilen olin lähös ja pakkasin jo kamoja,
mut sit näin ne samat koiranpennun silmät, jotka tuijotti mua niin anelevasti, etten taaskaan nostanut kytkintä ja lähtenyt. Vaan istuin sohvalle sun viereen, otin sut kainaloon ja silitin sua.
Saattaa olla et mä ainoastaan sekoilen,
ja paljastuu vielä joku päivä, etten mä lähe pois tästä asunnosta, mut
eipä musta taida silti tulla pariasi,
vaikka jäisinkin. Niinä iltoina, kun mä oon ollu lähössä, mut kauheen tappelun jälkeen jään aina kotiin, sä kuiskaat:
"ilman sua tätä ilmaa ois ihan liian vaikee hengittää"
ja se salpaa mun sisällä jotain, vaikka mä aattelen, et sun ja mun aika on jo ohi. Mut silti joku tuol mun niin sanotussa sydämessä menee lukkoon, kun sä niin selvästi sanot tarvitsevas mua. Ja sillon, kun sä oot heikko ja sanot ne sanat, sä teet musta heikon ja saat mut melkein sanomaan et
jos sä et kaipaa ratkasuu, anna mun olla sun ongelma.
Mut en mä ikinä sano sitä. Koska mä oon aina lähössä. Mä oon aina suunnittelemassa lähtöä ja aina suunnittelemassa seuraavaa viikkoa, jolloin mä oikeesti teen sen ja vaan lähen. Mä taidan olla ihan kauhee, kun niiden itkusessioiden jälkeen mun tekis mieli sanoaa sulle, et oon
nähny paremman näköst jengii nostettuna joesta.
Mut en mä haluu olla niin julma. Mä silti välitän susta. Sähän oot nätti ja mukava. Ja susta tulee vielä hyvä vaimo jollekulle sellaselle, joka tahtoo sitoutua. Joskus on sellanen fiilis, et mun tekis mieli
verhoutua valheisiin
ja luvata, et mä tuun takas, vaikka en ois tulossa. Sillon se lähteminen ois sata kertaa helpompaa. Mut ku mutsi opetti, ettei saa valehdella. Vaikka ois kuinka kusipää, niin ei saa valehdella. Ja siks mä pyörin täs oravanpyöräs, koska mä en valehtele ja kun mä sanon, et nyt mä lähen, niin sä upotat kynnet mun lihaan ja sanot et älä mee. Aina kun mä oon kaupungilla tai kuppilas tai ostaril tai missä ikinä, niin mä oikeesti
vahingossa sut unohdan,
ja musta tuntuu siltä et
mun sydämellä on dementia.
Vaikka se onkin ihan typerä sanonta ja ajatus, mut sillon ku mä en oo sun kanssa, niin mä en muista sua, eikä meidän yhtesellä elämällä oo mulle mitään väliä. Ja sit kun mä tuun humalassa kotiin ja oon täydellisen unohtanu sen, et mä en pääse pakoon ja sammun uneen niin sit kuuden tunnin päästä
auringon paiste pakottaa mut suhun heräämään
ja siinä sä taas makaat mun vieressä ja mä silitän sun selkää ja sun hiuksia niinku joissaki rakkausleffoissa ja sit mä suutelen sun päälakee ja aattelen niinku joka ikinen sunnuntai aamu et
mun on pakko jättää tää leikki tähän, vaikka järki huutaa jää.
Ja sit mä muka lähen mut käyn vaan hakees take away ruokaa koska en silti osaa lähtee ja oon niin tottunu tähän meidän sairaaseen peliin, etten osaa enää luopuu siitä.