keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Sä oot just se väärä

Se on ihan hullua, miten ihminen voi joutua sellaseen pyöritykseen elämässä, et kaikki kääntyy päälaelleen ja mikään, mihin vielä hetki sitten uskoi, menettää täysin merkityksensä. Mun elämän suurin aallokko oli silloin, kun mä tapasin Miken. Se oli sellanen jätkä, joka istu jossain baaritiskin nurkalla juoden viskiä. Sen verran, että se tuli pieneen hiprakkaan, muttei koskaan niin paljon, että se olisi menettänyt kontrollin omista tekemisistään. Se ei ollut sitä tyyppiä, joka lähti iskemään jokaista naista. Se tiesi olevansa komea, ja pysytteli siksi mielummin omissa oloissaan. Miksi suhia sinne tänne kun sen näköisenä vois saada sen yhden timantin? Niin. Ja se uskoi, että mä olisin se sen timantti. Se nainen, joka veis sen pois sieltä. Pois tosta maailmasta, jossa kaikki epätoivoiset ja rakkaudennälkäiset ihmiset etsii hapuillen jotain sellasta valhetta, mitä ne näkee vaan leffoissa ja jouluostoksilla.
Mä en todellakaan ollut se nainen.
Kun jonakin Tammikuisena iltana pilkun aikaan mä olin taksitolpalla, Mike tuli mun viereen ja sano, et eiköhän lähetä pois täältä. Ja jokin kummallinen huuma iski muhun ja mä lähin sen kanssa pois. Me mentiin yhessä taksiin ja Mike antoi kuskille sen osoitteen. Kun me oltiin nousemassa autosta, se jätti kuskille typerän suuren tipin. Eihän täällä tipata muutenkaan? Me mentiin sen kämpille ja se osotti mulle sohvaa ja kehotti istumaan. Se jutteli niitä näitä ja katso mua monesti silmiin. Useemmin ku kukaan ennen sitä. Ja vaikka sen jokaisessa liikkeessä näkyi itsevarmuus, niin mä näin pinnan alla jotain tosi haavoittuvaista ja lapsekasta. Mä muistan miettineeni, että kuka toi on? Ja mun sydän alkoi hakata kovempaa koko ajan voimistuvalla tahdilla ja mä aattelin, että oon tulossa hulluksi. Se käveli takas mun luokse ja veti mut lähellensä. Enkä mä voinut enää estää Miken sydämen särkymistä.

Meni ehkä viikkoja, tai kuukausia. En muista. Mutta sen illan jälkeen Mike ja minä kai tapailtiin. Me käytiin yhdessä illallisilla ja treffeillä siellä sun täällä. Aina siellä, missä oli jotain tapahtumia tai menoa. Ja ajan kuluessa mä aloin tottua siihen. Että se oli aina mun lähellä ja mun kanssa. Eikä se sinänsä haitannut mua. Sen kanssa oli hyvä olla. Tasaisen turvallista. Ja tappavan tylsää.
En tiedä, milloin Mike tajusi sen ensimmäistä kertaa, etten mä ollut tässä samalla tunnesiteellä kuin se. Mutta tiedän, ettei se sanonut sitä silloin mulle. Se jatkoi kuten aina ennenkin ehkä luullen, että pystyisi muuttamaan mut tai saamaan mut rakastumaan itseensä ajan kanssa.
Yhtenä iltana, ehkä vuosi sen taksitolpan jälkeen Mike ja minä maattiin sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Mä tuijotin kattoon ja tiesin Miken katselevan mua. Se hengitti rauhallisesti selvästi miettien jotain. Silloin, kun sillä oli jotain mielen päällä, se näytti tyyneyden perikuvalta. Se oli selvästi opetellut tuota taitoa kauan. Mä odotin hiljaa sitä, mitä se aikoisi sanoa. Me maattiin siinä asetelmassa ehkä vartti, tai puoli tuntia. En osaa sanoa. Lopulta Mike avasi suunsa:
"Mä tiesin alusta alkaen, et sä oot just se väärä. Ja siks mä haluun sua koko ajan enemmän ja enemmän"

Mä näin Laran kerran baarissa. Ja taksitolpalla. Ja mun kodissa. Ja mun sängyssä. Ja mun vieressä.
Mitä enemmän mä opin sitä tuntemaan, sitä enemmän mä varmistuin siitä, että se on kaikkea sitä, mihin mun ei pitäis näppejäni laittaa. Silti mä en koskaan halunnut lähteä sen viereltä, koska mitä enemmän mua sattui olla sen lähellä, sitä enemmän mä halusin olla siinä. Se oli ku naurettavaa leikkiä, jossa mä olisin ollut sytytyslanka ja se tulta. Mä halusin koko ajan mahdollisimman lähelle kuitenkaan räjähtämättä. Mut mä en voinut lopettaa, koska mä rakastin sitä, miltä musta tuntui sen lähellä ja vaikka se saikin mun maailmaa murenemaan pala palalta, mä en tahtonut päästää sitä enää lähtemään. Yhtenä iltana mä tajusin sen, että mä annan itseni mielummin räjähtää kappaleiksi kuin annan Laran lähteä menemään. Ja niin mä sanoin ne sanat, jotka oli enemmän totta ku mikään niitä ennen, tai mikään niiden jälkeen.
"... Ja siks mä haluun sua koko ajan enemmän ja enemmän."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti