All love

I'm just thinking... could this happines just be true?
It feels like I'm not here anymore. All the pain is gone.
I don't feel it anymore. I haven't been feeling pain in a long time.
It is gone. Really gone.
I think that what take the pain away was you.
All love in the same package.
A love take my pain away.
All love.

Se on hassua. Elin kivun voimalla, kirjoitin kivusta käsin ja luovuuteni toimi vain sen kautta. Kun sitä alettiin pala kerrallaan ottamaan pois, minä menetin luovuuteni, koska en osannut enää tehdä mitään, jos en voinut ammentaa inspiraatiota siitä repivästä tunteesta, joka painoi sydäntäni.
Se oli kuin jo parantunut haava, mutta revin sen aina uudelleen auki, jotta saisin kirjoittaa. En osannut kirjoittaa ilman sitä. Kunnes minut opetettiin siihen uudelleen.
En ole kirjoittanut kovin paljon ilman normaalia inspiraationi lähdettä. Muutaman postauksen vain. Mutta jotain kuitenkin. Ja se ajaa minua eteenpäin. Halu kirjoittaa. Se ei ole koskaan kadonnut mihinkään, en vain ennen tätä ole oppinut käyttämään luovuuttani onnesta käsin. Tai Hänestä käsin. Nyt on aika opetella sitäkin. Tuntuu vain siltä kuin jotain uutta olisi alkamassa.
Ehkä minä vielä joskus opin kirjoittamaan samalla tavalla kuin ennen ja yhtä kauniisti. Mutta ilman sitä, että minun pitää repiä vanhat haavat auki uudelleen. Tai hankkia uusia.
On aika kirjoittaa niin, että on onnellinen. On aika kirjoittaa ilman, että syntyvän tekstin vuoksi täytyy satuttaa itseään. Sen aika on ohi. Uusi aika on alkamassa. Haluan uskoa niin.

yep, I know. Siellä on aivan varmasti kielioppivirheitä.