keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Suojelusenkeli

Katselen sinua, kun avaat silmäsi ja kieriskelet unenpöpperöisenä sängyssäsi haluttomana heräämään. Lopulta nouset ylös ja menet keittämään aamukahvisi. Suhtaudut siihen intensiisivisesti joka ikinen kerta. Sinä et ole niitä naisia, jotka mittaavat kahvinpurut sinnepäin ja laittavat veden kahvipannulla keittimeen. Ei, sinä olet se, joka mittaa purut millilleen oikein ja käyttää erillistä, kahvinkeittimelle tarkoitettua vesikannua, jotta kahviasi ei pilaisi mikään.
Tänään on selvästi hyvä päivä. Eilisen illan kyyneleet, jotka ovat imeytyneet tyynyysi, eivät näy enää kasvoillasi. Ilmeesi on rauhallinen. Olet selvästi saanut murheet karistettua hetkeksi hartioiltasi. Ja hyvä niin, en tahdo nähdä sinua niin onnettomana. Havahdut mietteistäsi ja alat holtittoman kiirehtimisen, koska olet taas myöhässä töistä. Nappaat laukkusi mukaasi ja sullot sinne eväsrasiasi. Et muistanut avaimiasi, mutta minä poimin ne ja laitoin ne laukkuusi. En halua, että joudut maksamaan lukkosepälle turhaan.
Koko päivän, missä oletkin, minne menetkin, minä olen mukanasi. Koko ajan muutaman askeleen takanasi varmistaen sen, että sinulla on kaikki hyvin. Lämmitän kylmän kahvisi työpöydältäsi, kun pomosi pitää sinut kiireisenä. Laitan sinulle ylimääräistä rahaa laukkuun, kun sinulla ei ole varaa ylellisyyksiin. Täytän maitopurkkiasi sen verran, että seuraavan aamun aamupala ei mene pilalle. Nostan peittoa pois päältäsi, kun sinulla on yöllä liian kuuma. Noukin pois pölypallot nurkista, jonne katseesi ei aina yllä.
Mutta minusta tuntuu, ettei mikään riitä. En voi tehdä mitään silloin, kun makaat sängylläsi niin turtana kivusta, ettet saa henkeä. En voi vakuuttaa sinulle, että olet kaunis, kun katsot itseäsi viidennen kerran peilistä inhon väreet kasvoillasi. En voi pitää kädestäsi kiinni ja sanoa, että kaikki järjestyy. En pysty pitämään sinua lähelläni silloin, kun tunnet olosi yksinäiseksi.
Viiden vuoden aikana olen oppinut tuntemaan sinut paremmin kuin kukaan. Tiedän, mikä saa sinut nauramaan ja mikä saa sinut vuodattamaan kyyneliä. Tiedän, miten rentoudut ja mikä saa stressitasosi nousemaan. Tiedän jopa lempihuulirasvasi. Tiedän myös sen, että olet laiska ruoanlaittaja. Rakastat keittoja ja pataruokia, koska sinun ei tarvitse nähdä niiden kanssa kovinkaan paljoa vaivaa.
Minä lupaan tehdä kaiken voitavani, jotta sinä voisit hyvin. Aion saattaa sinut jonkun sellaisen miehen kanssa yhteen, joka kohtelee sinua hyvin ja pitää aina sinun puoliasi. Aion toteuttaa jokaisen unelmasi matkustamisesta omakotitaloon niillä kyvyillä, mitä minulla on.
Niin kauan, kun sinä et tiedä olemassaolostani, aion tehdä kaikkeni, että elämäsi olisi onnellinen. Odottaen sitä hetkeä, kun sinäkin suljet silmäsi viimeisen kerran, ja saavut luokseni. Sitä ennen lupaan olla sinulle kuin suojelusenkeli.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Päivä, jolloin kaikki meni hyvin

Kipeitä lauseita, joita kukaan ei pyytänyt anteeksi. Paitsi hän, jolla on sydän edelleen paikallaan. Muistutus siitä, että on ihmisiä, jotka eivät tahdo satuttaa.
Teetä kynttilänvalossa, kuulumisia ja kertomuksia matkoista. Minun oli hyvä olla. Nautin siitä, että saan pitää ihmisiä ympärilläni, joiden kanssa tunnen kuuluvani yhteen.
Iltapala ystävän kodissa. Jossa tiedän oven olevan aina avoinna. Pohdiskeluja normaalista elämästä ja asioista, joista ei usein uskalla edes puhua. Rakkaus, joka tuntuu välittyvän jokaisessa katseessa.

Minulla on ihmisiä ympärilläni enemmän kuin koskaan. Enkä enää tunne olevani yksin. On minulla aina ollut ystäviä, perhe ja läheisiä. Mutta silti jotain on tuntunut puuttuvan. En ole loppujen lopuksi tuntenut kuuluvani joukkoon. Kuin jotain olisi aina jäänyt uupumaan. Rakastan sanoa, etten enää tunne niin.
Kun astun ovista sisään, minulla on aina ollut joku, jonka luokse kävellä ja kysyä, mitä kuuluu. Aina ei ole ollut niin. Enkä aina niissä hetkissä muista kiittää. Mutta nyt kiitän. Kiitän siitä, etten ole enää yksinäisenä ja arkana nurkassa miettien, miksi kukaan ei tule puhumaan minulle. Kiitän siitä, että olen oikeasti löytänyt perheen, jossa minut hyväksytään omana itsenäni. Saan olla minä, ja siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi, tunnen olevani kotona.

Näitä asioita pohdiskelin eilen. Luin myös tarinoitani. Ja unelmoin koko ajan siitä päivästä, että osaisin kirjoittaa ja olla luova jälleen. Ilman kipua.