perjantai 16. maaliskuuta 2018

Viiva

Minä päätin piirtää maahan viivan
sormella hiekkaan
kengällä mutaan
liidulla asfalttiin

Ja päätin, että tähän se loppuu
tähän loppuu ainainen syli avoinna oleminen
tähän loppuu ainainen odottaminen
tähän loppuu sinun pillisi mukaan tanssiminen
tähän viivaan asti olen antanut sinulle mahdollisuuden
olla jäälleen ystäväni

Mutta tänään
tänään piirsin viivan
Koska viimeinen niitti,
pisara, naula, oljenkorsi
on tänään tullut täyteen

Tähän rajaan asti minä odotin
tämän rajan tällä puolella
minä en enää odota
Ja tämän rajan yli
sinun ei ole mahdollista enää astua

Sinulla ei ole oikeutta kuvitella
että voit tehdä mitä tahansa
ja vielä enemmän olla tekemättä mitään
ja siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi
minä muka tahtoisin olla sinua vastassa
kun vihdoin päätät palata

Minä annoin aikaa
ehkä liiaksi asti
Minä annoin ymmärrystä
ehkä liian pitkälle
Minä lupasin odottaa
ehkä liian kauan

Sinä et tehnyt mitään

Joten nyt kun seison viivani edessä
katson viimeisen kerran taakseni
katson liian montaa kertaa
jolloin annoin ystävyyteni halvalla

Astun viivan yli
enkä enää koskaan katso taakseni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti