Mestaripiirroksia

Minulla on yksi kirja, jota palaan lukemaan uudestaan ja uudestaan. Olen alleviivannut sitä kymmeniä kertoja, ja joka ikisellä lukukerralla alleviivaan sitä lisää. Se puhuttelee minua kerta toisensa jälkeen. Yleensä kyyneliin asti. Siihen kirjaan on osattu vangita jotain, jota en ole mistään muualta löytänyt yhtä selvästi kirjoitettuna.
Kirjan nimi on Valloittava salaisuus. Sen ovat kirjoittaneet John ja Stasi Eldredge. Englanniksi kirjan nimi on Captivating.
Kirja kertoo naiseudesta. Ei siitä, miten olla nainen tai miten tulla paremmaksi. Kirja ei ole sieluntappaja. Kirja kertoo siitä, mitä jokaisen naisen sydämestä ja sielusta löytyy. Mitä jokainen nainen kaipaa ja mitä Jumala on heidän sydämiinsä asettanut.

Aloitin eilen lukemaan kirjaa ties kuinka monetta kertaa ja tänään luin toisen luvun, joka puhui kauneudesta. Siitä, kuinka kauneuden kaipuu on jotain, joka on istutettu syvälle meidän sieluihimme. Kuinka joskus elämässämme törmäämme sellaiseen kauneuteen, joka lävistää meidät kaipauksella. Saa melkein surumieliseksi. Saa aikaan tunteen, että elämässä on jotain enemmän. Tämä elämä ei riitä. Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka kaiken tämän kaipauksen ja syvän kauneuden kokemisen tarpeen takana on Jumala itse. Kuinka koko luomakunta tuo esille Hänen kunniaansa, eritoten kauneuden kautta. Jos asetat itsesi eteen maiseman ja kysyt, mitä tämä kaikki ensisijaisesti on? Päädyt luultavasti vastaukseen "kaunis". Pelkästään sen tulisi mielestäni osoittaa perustellusti kenelle tahansa, että Jumalan sydämessä on tilaa kauneudelle, ja että Hän pitää sitä ensiarvoisen tärkeänä.

Me naiset saatamme usein kokea häpeää siitä, ettemme riitä. Meillä on tunne, että meidän pitäisi olla jotain enemmän. Ja koska emme oikein tiedä, miten olisimme enemmän, koemme olevamme huonompiarvoisia ja häpeämme.
Entä jos meidän ei kuulukaan olla yhtään sen enemmän? Entä jos meissä itsessämme on jo kaikki se "enemmän", mitä kaipaamme? Mitä jos sinä itsessäsi, sellaisena kuin Jumala sinut loi, olet kaunis, kallisarvoinen ja tärkeä? Ilman mitään lisää siihen, kuka oikeasti olet. Ihan omana itsenäsi.
Koska niin Hän sinut loi. Kauniiksi, valloittavaksi ja kallisarvoiseksi. Iästäsi, koulutuksestasi tai ulkonäöstäsi riippumatta. Kauneus on jotain, joka on sisäisesti ohjelmoitu meihin. Siksi meidän ei tarvitsisi yrittää saada sitä jotenkin esiin ulkoisia ominaisuuksiamme parantelemalla.

Miksi meistä ei sitten yleensä tunnu siltä, että olisimme kauniita? Siksi, koska tämä maailma yrittää turruttaa sen. Vääristämällä kauneuden sellaiseen muottiin, johon vain harvat mahtuvat. Minä haluan rikkoa sinulta tällaisen ajatuskuplan. Kauneus ei ole median asettamia standardeja. Se on jotain, joka on ja elää sinussa. Sinun Luojasi teki sinusta valloittavan ja kauniin. Sinä siis olet sitä. Juuri tuollaisena. Niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Kun alamme oivaltamaan sitä, että koko luomakunta huokuu kauneutta, emme voi enää olla sokeita sille. Alamme ymmärtämään, että koko luonto on kaunis, ihan itsessään. Ja kun alamme ymmärtämään, että naiset ovat koko tämän luomakunnan kaunein mestaripiirros, meidän sydämissämme alkaa sulaa jotain.

Ei siis enää rääkätä itseämme epätoivon partaalle miettiessämme, miten voisimme parannella itseämme, että vihdoin voisimme kokea olevamme kauniita. Me olemme jo kauniita. Tällaisina. Annetaan sen ajatuksen muuttaa meidän sisimmissämme jotain. Sinä. Olet. Kaunis.